Poistuminen | Toimielimet | Maakuntavaltuusto | Pöytäkirja 15.02.2010 | Avaa haku

Maakuntavaltuusto
Pöytäkirja 15.02.2010 Pykälä 6



Maakuntavaltuusto
§ 97
07.09.2009
Maakuntahallitus I
§ 11
11.01.2010
Maakuntavaltuusto
§ 6
15.02.2010

 

Valtuustoaloite: Jyrkkä ei uraanikaivoshankkeille

 

756/18/180/2009

 

MV § 97

 

Pöytäkirjaan merkittiin valtuutettu Pentti Kettusen esittämä Perussuomalaisten valtuustoryhmän (allekirjoittajina P. Kettunen, Y. Puurunen, E. Hakkarainen, T. Kyllönen) seuraavan sisältöinen valtuustoaloite:

 

"Monikansalliset yhtiöt ovat tekemässä jo ovat jo saaneet lupia kaivosvaltauksille uraanin kaivamista ja etsimistä varten Kainuunkin alueelta. Maailman laajuisesti uraanin kaivamista vastustetaah. Myös kainuulaistenon sanottavat jyrkkä Ei näille hankkeille.

 

Perussuomalaisten maakuntavaltuustoryhmä ehdottaakin, että maakuntahallitus valmistelee ja selvittää kainuulaisten kannan, tekee strategian ja asettuu vastustamaan uraanikaivoshankkeita Kainuun alueella."

 

Maakuntavaltuusto:

 

Maakuntavaltuuston työjärjestyksen 21 §:n mukaisesti maakuntavaltuusto päätti lähettää valtuustoaloitteen maakuntahallituksen valmisteltavaksi.

________

 

MH § 11

 

Suunnittelujohtaja Hannu Heikkinen 17.12.2009

 

"Lausunto maakuntavaltuutettu Pentti Kettusen 7.9.2009 esittämään Perussuomalaisten valtuustoryhmän valtuustoaloitteeseen:

 

Uraanikaivoshankkeet

 

Työ- ja elinkeinoministeriö on myöntänyt maahamme viime vuosina yhteensä yhdeksän uraanin etsintään liittyvää valtausta, joista kolme sijaitsee Kainuussa. Näiden lisäksi on vireillä yhteensä 12 valtaushakemusta, joista neljä sijaitsee Kainuun alueella. Suomesta ei ole toistaiseksi löydetty yhtään taloudellisesti hyödynnettävää uraaniesiintymää. Prosessi uraanin etsimisestä mahdollisen kaivoksen avaamiseen kestää 10 - 15 vuotta. Uraani esiintyy luonnossa usein yhdessä muiden mineraalien, kuten kullan kanssa. Joissakin pitemmällä olevissa kaivoksissa on uraania, vaikka niistä ei ole tehty valtauksia tai kaivospiirihakemuksia uraanin perusteella. Uraanikaivoksissa joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota radoniin ja siltä suojautumiseen (Tekniikka & Talous 4.12.2009).

 

Kaivoslaki 17.9.1965

 

Nykyinen kaivoslaki on säädetty 1965 ja se on pääosin valmisteltu 1950 -luvulla. Kaivoslakiin on tehty muun lainsäädännön kehittymiseen liittyviä muutoksia vuosina 1991- 2000. Vuonna 1965 säädetyssä kaivoslaissa (Kaivoslaki 17.9.1965/503) todetaan (3 §) että "Jokaisella on toisenkin alueella valta suorittaa kaivoskivennäisten löytämiseksi tarpeelliseksi katsottavia geologisia havaintoja ja mittauksia sekä vähäistä näytteenottoa (etsintätyö). Ennen näytteenottoa siitä on annettava ilmoitus maanomistajalle tai paikkakunnan rekisteritoimistolle." Kaivoslain 2 §:n mukaan mm. uraani lukeutuu kaivoskivennäisiin.

Etsintätyön osalta kaivoslain 3 §:ssä säädetyt rajoitukset, jotka koskevat mm. asuinrakennuksen yhteydessä olevaa pihaa, tonttia tai puiston aluetta, peltoa sekä kirkko- tai hautausmaata ovat luonteeltaan ehdollisia, joiden osalta etsintätyö edellyttää viranomaisen lupaa tai omistajan taikka nautinnan haltijan suostumista. Lain kohdassa todetaan lisäksi, että etsintätyöstä aiheutunut vahinko ja haitta on täysin korvattava.

 

Malmiesiintymän hyödyntäminen. Kaivoslain mukaan sen, joka haluaa käyttää tämän lain mukaista oikeutta esiintymään, on haettava joko valtauskirjaa alueeseen tai samanaikaisesti myös kaivospiirin määräämistä esiintymän hyväksi käyttämistä varten. Valtauskirjaa ja kaivospiirimääräystä haetaan kauppa- ja teollisuusministeriöstä (nykyisin työ- ja elinkeinoministeriö). Kaivoslain perusteella valtaajalla on oikeus laissa säädetyillä ehdoilla toimittaa valtausalueella tutkimustyötä esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi. Kaivostoiminnan käynnistäminen edellyttää alueen määräämistä kaivospiiriksi sekä kaivospiiritoimitusta.

 

Valtauksen ja kaivospiirin määräämisen osalta on kaivoslain 6 §:ssä säädetty valtaukseen kohdistuvista rajoituksista (valtauksen esteet), joita voivat olla mm. olemassa oleva valtaus tai kaivospiiri ja sen apualue, rajavyöhyke, linnoitusalue, liikennealue lähiympäristöineen, asunto tai loma-asunto ympäristöineen, puutarha, voimalinja sekä muuntoasema, teollisuuslaitoksen alue tai sen varasto- ja jätealue sekä kirkko- tai hautausmaa. Laissa todetaan lisäksi, että "valtausta ei saa suorittaa ilman erityistä syytä asemakaavan tai oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella, jos kunta vastustaa sitä alueidenkäyttöön liittyvästä pätevästä syystä".

 

Edellä mainituista rajoituksista ovat kaivoslain perusteella ehdottomia esteitä valtaukselle tai kaivospiirille: alueella oleva kirkko- tai hautausmaa, olemassa oleva valtaus tai kaivospiiri tai toisen kaivospiirin apualue. Muilta osin edellä mainitut rajoitukset (valtauksen esteet) ovat ehdollisia, joiden osalta valtaus tai kaivospiirin määrääminen ovat viranomaisen harkintavallassa. Voimassa oleva kaivoslaki edellyttää kuulemismenettelyn soveltamista kaivospiirihakemuksen käsittelyyn siten, että kaivospiirihakemukseen on liitettävä "kunnan lausunto tai selvitys siitä, että kunnalle on annettu mahdollisuus antaa lausunto asiasta, jollei kuntaa ole jo asiasta kuultu".

 

Kaivoslain 22 §:ssä todetaan, että "Kaivospiiriä määrättäessä on lisäksi otettava huomioon alueidenkäytön suunnittelutarpeet" (15.12.2000/1102). Näin ollen maakuntakaava ja muut oikeusvaikutteiset kaavat on kaivospiiriä ja sen apualuetta määrättäessä otettava huomioon siten, ettei merkittävästi vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on säädetty viranomaisten velvollisuudesta edistää maakuntakaavan toteutumista (MRL 32.2 §). Maakuntakaavan viranomaisvaikutus kohdistuu myös kaivostoiminnan edellyttämän ympäristöluvan harkintaan (Maakuntakaavan oikeusvaikutukset, ympäristöministeriö 2002).

 

Voimassa olevassa kaivoslaissa säädetty lupaharkinta on oikeusharkintaa. Kaivoslaissa todetaan (10 §), että mikäli valtaus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava hakijalle valtauskirja hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen tai siihen alueen osaan, johon ei ole valtauksen estettä. Kaivospiirihakemuksesta todetaan vastaavasti (27 §), että mikäli kaivospiirihakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava päätös kaivospiirin määräämisestä.

 

Kaivoslakiuudistus

 

Kauppa- ja teollisuusministeriö (1.1.2008 alkaen työ- ja elinkeinoministeriö) on asettanut 6.4.2005 työryhmän, jonka tehtävänä on ollut laatia ehdotus kaivoslain (503/1965) ja sen nojalla annettujen säännösten muuttamiseksi. Työryhmä on julkaissut v. 2008 ehdotuksen uudeksi kaivoslaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi. Valmisteilla olevaa kaivoslakiuudistusta koskeva hallituksen esitys eduskunnalle on tarkoitus antaa eduskunnalle vuonna 2009.

 

Kaivoslain uudistamisen keskeisenä tavoitteena on kaivostoiminnan ja malminetsinnän edellytysten turvaaminen yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Tavoitteena on myös turvata kuntien vaikuttamismahdollisuudet sekä ottaa huomioon kansalaisvaikuttamista ja osallistumista koskevat vaatimukset. Lakiehdotuksen mukaan kaivoslain lupa-, valvonta- ja muut viranomaistehtävät keskitettäisiin Turvatekniikan keskukselle.

 

Malmin etsintään ja kaivosten perustamiseen liittyen lakiehdotuksessa on eräitä keskeisiä muutoksia voimassa olevaan kaivoslakiin verrattuna. Lakiehdotuksen mukaan yleistä näytteenotto-oikeutta laajempi etsintätyö edellyttäisi ennakkoilmoitusta, jonka perusteella kiinteistön omistajalla tai haltijalla olisi oikeus kieltää etsintätyö. Mikäli kiinteistön omistaja tai haltija suhtautuisi kielteisesti etsintätyöhön, malminetsintä alueella olisi mahdollista kaivosviranomaisilta haettavalla valtausluvalla. Valtausluvan nojalla valtaajalla olisi yksinoikeus ko. alueen geologiseen tutkimiseen ja kartoitukseen sekä etuoikeus hakea alueelle kaivoslupaa.

 

Lakiehdotuksen mukaan kaivosviranomaisen olisi pyydettävä valtaus- ja kaivoslupahakemuksista lausunnot mm. siltä kunnalta, jonka alueella toimintaa on tarkoitus harjoittaa tai jonka alueella toiminnan vaikutukset saattavat ilmetä sekä tarvittaessa asianomaiselta maakunnan liitolta ja muilta yleistä etua valvovilta viranomaisilta.

 

Kaivosluvan lupaharkintaan liittyisi lakiehdotuksen mukaan tarveharkintavaatimus hankkeen hyötyjen vertaamisesta yksityisille ja yleisille eduille koituviin haittoihin ja menetyksiin. Lakiehdotuksessa on lisäksi todettu, että "lupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta, asetettavat lupamääräykset huomioon ottaen, aiheuttaa vaaraa yleiselle terveydelle tai turvallisuudelle, aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia tai merkittävästi heikentää paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja".

 

Kaivoslakiehdotuksen mukaan uraanikaivoshankkeita koskevista kaivosluvista päättäisi valtioneuvosto. Päätöksenteossa sovellettaisiin edellä mainittujen näkökohtien lisäksi ydinenergialakia ja siihen ehdotettavaa muutosta, jonka mukaan uraanin ja toriumin kaivos- ja rikastustoimintaan vaadittaisiin asianomaisen kunnan suostumus.

 

Yhteenveto

 

Uraanikaivoksen käynnistyminen edellyttää valtauslupaa ja kaivospiirin määräämistä. Prosessi uraanin etsimisestä mahdollisen kaivoksen avaamiseen kestää 10 - 15 vuotta. Uraani esiintyy luonnossa usein yhdessä muiden mineraalien kanssa, joten sitä voi esiintyä myös muita mineraaleja hyödyntävissä kaivoksissa.

 

Voimassa olevan kaivoslain perusteella kaivoshankkeiden ml. uraanikaivokset lupamenettely on oikeusharkintaa, jonka mukaan valtauslupa on myönnettävä tai kaivospiiri on määrättävä, mikäli luvan myöntämisen ehdot täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole kaivoslaissa säädettyä estettä. Voimassa olevan kaivoslain perusteella on kaivospiiriä ja sen apualuetta määrättäessä otettava huomioon maakuntakaava ja muut oikeusvaikutteiset kaavat siten, ettei merkittävästi vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on säädetty viranomaisten velvollisuudesta edistää maakuntakaavan toteutumista (MRL 32.2 §). Maakuntakaavan viranomaisvaikutus kohdistuu myös kaivostoiminnan edellyttämän ympäristöluvan harkintaan.

Valmisteilla olevan kaivoslakiuudistuksen ja siihen liittyvän ydinenergialakiuudistuksen perusteella uraanikaivoshankkeita koskevassa päätöksenteossa keskeinen ratkaisuvalta tulisi olemaan asianomaisella kunnalla.

 

Ottaen huomioon voimassa olevan kaivoslain oikeusharkinnan periaatteet sekä kaivoslakiehdotukseen sisältyvät tavoitteet tarveharkinnan ja vuorovaikutuksen kehittämisestä kaivostoiminnan lupamenettelyssä sekä lakiehdotukseen sisältyvän uraanikaivoshankkeita koskevan mahdollisen kuntien veto-oikeuden, uraanin etsintää ja uraanikaivoshankkeita koskeva maakuntahallituksen ennakkopäätös ei ole tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi Kuhmon kaupunki ei ole suhtautunut kielteisesti 25.11.2008 antamassaan lausunnossa Namura Finland Oy:n uraanimalmin tutkimusta koskeneeseen valtaushakemukseen.

 

Kainuun maakunta -kuntayhtymä toteutti viikoilla 47 - 48 kuntayhtymän internet -sivujen "viikon kysymyksenä" uraanikaivoshankkeita koskevan vapaamuotoisen ja vastaajan oma-aloitteisuuteen perustuvan mielipidetiedustelun, johon saatiin 119 vastausta. Vastauksista 10% ei osannut sanoa kantaansa asiaan, 36% kannatti Kainuun uraanivarojen hyödyntämistä ja 52% suhtautui kielteisesti Kainuuseen myönnettäviin valtauksiin."

 

Lisätietoja asiasta antaa suunnittelujohtaja Hannu Heikkinen, puh. 044 710 0864 tai sähköpostitse osoitteella etunimi.sukunimi@kainuu.fi.

 

Maakuntajohtajan ehdotus:

 

Maakuntahallitus antaa vastauksenaan aloitteeseen suunnittelujohtaja Hannu Heikkisen laatiman vastineen ja vie vastauksensa tiedoksi maakuntavaltuustolle.

 

Maakuntahallitus esittää maakuntavaltuustolle, että se merkitsee aloitteen loppuun käsitellyksi.

 

Maakuntahallitus:

 

Hyväksyi.

_______

 

MV § 6

 

Maakuntavaltuusto:

 

Hyväksyi.

________

 




Poistuminen | Toimielimet | Maakuntavaltuusto | Pöytäkirja 15.02.2010 | Avaa haku

©