Poistuminen | Toimielimet | Sosiaali- ja terveyslautakunta | Pöytäkirja 28.09.2011 | Avaa haku

Sosiaali- ja terveyslautakunta
Pöytäkirja 28.09.2011 Pykälä 317



Sosiaali- ja terveyslautakunta
§ 157
27.04.2011
Sosiaali- ja terveyslautakunta
§ 317
28.09.2011

 

Valtuustoaloite: Psykiatrian resurssitarve/lääkäritilanne ja osasato 12 käyttö potilaiden säilönä, kun laitospaikkoja ei ole, vaikka tarve on välitön

 

STLTK § 157

 

Maakuntavaltuuston pöytäkirjaan merkittiin 28.3.2011 § 20 valtuutettu Merja Kyllösen esittämä ja Vesa Kaikkosen, Aki Räisänen, Raili Myllylän, Martti Seppäsen, Marko Niskasen ja Mauri Piiraisen allekirjoittama seuraavan sisältöinen valtuustoaloite:

 

"Psykiatrisen hoidon resurssien tilanne on selvitettävä niin hoitaja- ja lääkäritilanteen, kuin laitospaikkojenkin akuutin tarpeen osalta. Arjen työssä viestit psykiatrian resurssitilanteesta ovat syystäkin pysäyttäneet päättäjän. Tarve apuun kasvaa koko ajan ja toimijat uupuvat itsekin työpaineen alla. Emme voi jättää huomiotta tilannetta, jossa esimerkiksi osasto 12:sta on sijoitettuna potilaita, joiden paikka ei siellä ole. Valitettavasti ei vaan ole laitospaikkoja, joihin ihmisiä sijoitettaisiin, kun paikat ovat tilastomittareiden mukaan pitäneet ajaa alas, huolimatta siitä mitä on tarve arjessa. Ei voi olla niin, että dementikkoja ja aivovammasta kärsiviä ihmisiä säilötään psykiatrian suljetulla osastolla, koska paikkaa mihin ihminen voitaisiin turvallisesti lähettää jatkohoitoon, ei ole. Tämä ei ole oikein hoidettavia, muttei myöskään osastoilla työskenteleviä kohtaan. Psykiatrian suljettua osastoa on käytettävä ensisijaisesti siihen tarpeeseen, mihin toiminta on suunniteltu ja henkilöstö koulutettu, eikä potilaiden säilöntään tilanteessa, jossa on selkeä puute turvallisista ja asiantuntevista laitospaikoista. Kaikista meistä ei ole hoidon jälkeen palaamaan omaan kotiin, vaikka omassa kodissa asumisesta on tehtykin tämän yhteiskunnan uusi ikoni. Osa meistä sairastuttuaan tarvitsee turvallisen uuden kodin laitoksessa tai muussa hoivapaikassa, mutteivät säästötoimet voi mennä niin pitkälle, että ihmisille järjestetään vain "säilöntäpaikka", kun ei muutakaan ole. Edellytämme maakuntahallitukselta välittömiä toimia, jotta psykiatrian resurssitarve selvitetään, puutteet korjataan ja tarvittavat laitospaikat ryhdytään järjestämään ihmisille, jotka eivät kuulu, hoitopaikan puutteessa "säilöön" suljetulle osastolle."

 

Lisätietoja asiasta antavat terveysjohtaja Mauno Saari puh. 08 6156 2000, 044 797 0200 ja sosiaali- ja terveysjohtaja Tuomo Pääkkönen, puh. 044 777 3033 tai sähköpostitse etunimi.sukunimi@kainuu.fi.

 

Sosiaali- ja terveysjohtajan ehdotus:

 

Sosiaali- ja terveyslautakunta merkitsee tässä vaiheessa tiedoksi "Psykiatrian resurssitarve/lääkäritilanne ja osasto 12 käyttö potilaiden säilönä, kun laitospaikkoja ei ole, vaikka tarve on välitön" -valtuustoaloitteen ja lähettää asian virkamiesvalmisteluun.

 

Sosiaali- ja terveyslautakunta:

 

Hyväksyi päätösehdotuksen.

_________

 

STLTK § 317

 

Aikuisten mielenterveyspalvelut/psykiatrian poliklinikka va. vastuualuepäällikkö, va. ylilääkäri Juha Luukisen selvitys 28.3.2011 tehdyn psykiatrian resursseja koskevan valtuustoaloitteen johdosta:


Maakuntavaltuuston pöytäkirjaan on merkitty 28.3.2011 20 § valtuustoaloite. Aloitteen mukaan psykiatrisen hoidon resurssien tilanne hoitajien, lääkärien ja akuuttien laitospaikkojen osalta on selvitettävä. Aloitteessa katsotaan avun tarpeen kasvavan koko ajan, toimijoiden uupuvan työpaineeseen ja akuuttipsykiatrian osastolle sijoitettavan potilaita, joiden hoitopaikka ei ole siellä. Aloitteessa on erityisesti kiinnitetty huomiota dementia- ja aivovammapotilaiden turvallisten jatkohoitopaikkojen puuttumiseen. Aloite ilmaisee huolen akuuttipsykiatrian osaston joutumisesta "säilöntäpaikaksi" säästötoimien vuoksi.

 

Valtuustoaloitteen ilmaisema kiinnostus ja huoli psykiatrian toimintaresursseista on myönteinen asia. Tuore Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisema raportti (6/2011) Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009 - 2015 kokoaa paljon tietoa nykyisestä mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä, hoidosta ja antaa myös selkeitä ehdotuksia mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi. Raportin mukaan mielenterveyden häiriöt aiheuttavat paljon kärsimystä ja niistä koituu yhteiskunnalle suuria taloudellisia seuraamuksia. V.2010 työkyvyttömyyseläkkeen saajista 38 %:lla pääasiallisena syynä oli mielenterveyden häiriö, luku on ollut tasaisesti kasvava, tosin kasvu näyttää hidastuneen 2000-luvulla. Uusista työkyvyttömyyseläkkeistä noin 30 % on myönnetty mielenterveyden häiriöiden perusteella, tämä osuus on pysynyt tasaisena koko 2000-luvun kasvettuaan siihen saakka. Käytettävissä olevien tietojen valossa mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys Suomessa ei ole lisääntynyt, häiriöitä on kuitenkin paljon. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 6,5 % suomalaisista aikuisista on sairastanut masennusjakson viimeisen vuoden aikana, ahdistuneisuushäiriöistä on samana aikana kärsinyt 4 %. Psykoosiin elämänsä aikana sairastuu 3,5 % suomalaisista. Alkoholiriippuvuus on 6,5 %:lla miehistä ja 1,4 %:lla naisista, alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntyminen 2000-luvulla yli 15 %:lla on näkynyt monenlaisten alkoholihaittojen yleistymisenä. Vanhempien päihdeongelmista kärsivien lasten pahoinvointi näkyy lastensuojelun tarpeen lisääntymisenä, nuorten päihteiden käyttö näyttää johtaneen päihteitä runsaasti käyttävien nuorten syrjäytymiskehityksen syvenemiseen. Alkoholin pitkäaikaiseen käyttöön liittyvät sairaudet ja kuolemat ovat lisääntyneet, vuosittain kuolee alkoholiin liittyviin sairauksiin, myrkytyksiin, tapaturmiin tai väkivaltaan lähes 3000 suomalaista. THL:n tietojen mukaan viime vuosina psykiatrisissa sairaaloissa Suomessa on hoidettu hieman yli 30 000 kansalaista vuosittain ja psykiatrisiin asumispalveluihin on sijoittunut yli 7000 ihmistä. Päihdehuollon asumispalveluja on käyttänyt lisäksi lähes 7000 ihmistä.

 

THL:n raportissa esitetään mielenterveys- ja päihdetyön kansalliset kehittämislinjaukset vuoteen 2015 saakka. Mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Keskeisiä osa-alueita ovat 1. asiakkaan aseman vahvistaminen, 2. edistävän ja ehkäisevän työn osuuden lisääminen, 3. palveluiden toiminnallisen kokonaisuuden kehittäminen ja 4. ohjauskeinojen tehostaminen. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten yhdenvertaisuutta palveluihin pääsyssä ja palveluiden saamisessa vahvistetaan, näihin ongelmiin tulee suhtautua samalla vakavuudella kuin muihinkin terveysongelmiin. Hoitoon pääsy tulee järjestää matalalla kynnyksellä joustavasti. Kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat otetaan mukaan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kehittämistyössä ja palveluissa tunnistetaan ja ehkäistään mielenterveys- ja päihdeongelmien siirtyminen yli sukupolvien. Mielenterveys- ja päihdepalvelut järjestetään avo- ja peruspalveluja painottavana, asiakkaan kannalta joustavasti toimivana kokonaisuutena lisäämällä päivystyksellisiä, liikkuvia ja konsultaatiopalveluja, jolloin laitospaikkojen tarve vähitellen vähenee. Psykiatrinen sairaalahoito toimii tulevaisuudessa yleissairaaloiden yhteydessä. Lasten- ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö toteutetaan ensisijaisesti lasten- ja nuorten arkisissa elinympäristöissä, kuten kodissa, päivähoidossa tai koulussa ja erikoispalvelut järjestetään tätä tukemaan. Ikääntyvien mielenterveydenhäiriöiden ja päihdeongelmien ehkäisyyn panostetaan, hoitoa tehostetaan ja kehitetään ikääntyneille sopivia hoitomuotoja.

 

Osa mielenterveys- ja päihdetyön kansallisten kehittämislinjausten suosituksista on Kainuun mielenterveyspalveluissa jo asteittain toteutettu kuluneiden 20 vuoden aikana. V.1990 aikuispsykiatrinen sairaala toimi Salmijärvellä, 1990-luvun puoliväliin mennessä akuuttipsykiatriset osastot muuttivat yleissairaalan yhteyteen ja kuntoutusosastot Kuusanmäen palvelukeskuksen alueelle. Muuton yhteydessä sairaansijojen määrä väheni 145:stä 86:een ja osastojen määrä 9:stä 6:een. Mainittuna aikana oli valtakunnallisesti tavoitteena psykiatristen sairaansijojen vähentäminen. Samanaikaisen taloudellisen laman aikana avohoidon resurssien lisäämistä ei tapahtunut valtakunnallisesti samassa suhteessa sairaan-sijojen vähentämisen kanssa. Kainuussa oleellinen avohoidon kehittäminen ja resurssien lisääminen oli tapahtunut 1980-luvun puolella. 1990-luvun puolivälin jälkeen mielenterveyspalvelujen hoitojärjestelmä pirstaloitui johtuen psykiatrisen avohoidon kunnallistamisesta. Aikuispsykiatristen sairaansijojen määrä väheni v.2001 76:een 10-paikkaisen nuorisopsykiatrisen osaston aloittaessa toimintansa, muutos toteutettiin järjestämällä uudelleen viiden jäljelle jääneen aikuispsykiatrisen osaston toimintoja. 1990-luvun muutoksen yhteydessä Kainuuseen perustettiin useita yksityisiä palvelukoteja, joihin kunnat sijoittivat aiemmin sairaala-hoidossa olleita pitkäaikaispotilaita. Vuoden 2005 alussa yksityisissä palvelukodeissa asui n. 95 henkilöä. Kainuun maakunta - kuntayhtymän aloittaessa toimintansa aikuispsykiatrian vastuualueelle annettiin tehtävä vähentää sairaansijojen määrää edelleen. Tämä toteutettiin v.2006 yhdistämällä kaksi keskussairaalan akuuttipsykiatrian osastoa, vähentämällä 10 sairaansijaa ja siirtämällä tässä yhteydessä seitsemän työntekijän työpanos avohoitoon. Nykyisin Kainuun maakunta -kuntayhtymän aikuispsykiatrialla on 66 sairaansijaa, nuorisopsykiatrian osastolla 8 ja lastenpsykiatrian osastolla 8 sairaansijaa. Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman mukainen tavoite psykiatristen sairaalahoitojen vähentämisestä suhteutettuna Kainuun aikuispsykiatrian sairaansijamäärään tarkoittaa edelleen noin 22 sairaansijan vähentämistä. Tulevaisuudessa v.2015 mennessä omana toimintana Kainuun keskussairaalassa tulisi olla noin 44 aikuispsykiatrista sairaansijaa.

 

Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman keskeisiksi teemoiksi nostamia asiakkaan aseman vahvistamista, helposti tavoitettavia joustavia matalan kynnyksen liikkuvia palveluja ja avohoitoa painottavaa joustavasti toimivaa kokonaisuutta on Kainuun Maakunta -kuntayhtymän aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa rakennettu koko maakuntayhtymän toiminnan ajan. Kunnallistamisvaiheen seurauksena pirstaloitunutta psykiatrista hoitojärjestelmää on saatu joustavammin ja asiakkaan kannalta selkeämmin toimivaksi. Aiemmin v.1992 lähtien psykiatrian erikoissairaanhoidossa käynnistynyt psykoosien hoito avohoidon psykoosityöryhmällä on laajentunut siten, että kullekin kolmelle seutukunnalle on perustettu psykoosi- ja päivystysryhmä. Psykoosityöryhmään asiakas, omainen tai ammattihenkilö saa yhteyden suoraan ilman lähetepakkoa, tarpeenmukaisen hoidon periaatteiden mukaisesti lähiverkosto on mukana hoidon tarpeen arvioinnissa, hoidon suunnittelussa ja hoidon toteuttamisessa. Työskentelyssä pyritään joustavuuteen, avohoitopainotteisuuteen, jatkuvuuteen ja avun saamiseen matalalla kynnyksellä. Kuntayhtymän aiempaan verrattuna laajempi ja yhtenäisempi organisaatio on mahdollistanut avohoidon tehostamista, liikkuvien työryhmien muodostamista, henkilöstön työpanoksen siirtämistä sairaalasta avohoitokäynneille ja kotikuntoutukseen. Kainuun maakuntayhtymän aikuispsykiatrian omilla osastoilla toiminnan muutosten avulla sairaalahoitopäivät vähenivät vuodesta 2004 vuoteen 2009 yli neljäsosalla eli 27 %:lla. Yksityisissä palvelukodeissa asuu edelleen (v.2011) n. 95 henkilöä, kevyempään tukiasumiseen on palvelukodeista siirtynyt vain yksittäisiä kuntoutujia.  

Edellä kuvatusta sairaalahoitopäivien vähennyksestä huolimatta vertailussa muihin sairaanhoitopiireihin Kainuun sairaanhoitopiirin lasten, nuoriso- ja aikuispsykiatrian osastoilla sekä muualla kuten valtion mielisairaaloissa toteutuu väkilukuun suhteutettuna eniten sairaalahoitopäiviä ja sairaalahoitojaksoja, sen sijaan vähiten tahdostaan riippumattomaan hoitoon lähettämistä ja vähiten pakkotoimien tarvetta sairaalahoidon aikana. Valtion mielisairaaloissa THL:n kriminaalipäätöksellä tai vaikeahoitoisuuden ja vaarallisuuden vuoksi hoidettavana olevien kainuulaisten määrä on huomattava, syyskuussa 2011 15 potilasta. Valtion mielisairaaloissa hoito toteutetaan tahdostaan riippumatta, hoito tilastoituu Kainuun sairaanhoitopiirin em. tietoihin.

 

Valtuustoaloitteessa esille otetut dementia- ja aivovammapotilaat ovat suhteellisen pieni osa psykiatristen osastojen potilaista. Dementiapotilaat joutuvat yleensä psykiatriselle osastolle ainoastaan tilanteissa, jolloin potilaiden todellisuuden tajun häiriintyminen, harhaisuus ja/tai käytöshäiriöt ovat niin vaikeita, ettei hoitoa pystytä turvallisesti toteuttamaan muissa terveydenhuollon yksiköissä. Näiden potilaiden hoidossa yhteistyö maakunta -kuntayhtymän geriatrien kanssa toimii kiitettävästi. Geriatrit osallistuvat potilaiden tilanteen perusselvittelyyn ja sairauden diagnostisten tutkimusten järjestämiseen. Psykiatrinen osastojakso saattaa olla tarpeen esim. kuvantamis- ja laboratoriotutkimusten toteuttamiseksi sairaalaoloissa muuten vaikeasti hallittavissa tilanteissa. Osa diagnostisoiduista dementiapotilaista on tarvinnut psykiatrisen osaston hoitojaksoa käytöshäiriöiden rauhoittamiseksi ja soveltuvan jatkohoitopaikan järjestämiseksi. Dementiapotilaiden hoitojaksot kestävät yleensä useita viikkoja, jatkohoito geriatrian ja SAS-työryhmän toimenpitein on potilaille järjestynyt. Aivovammapotilaiden määrä psykiatrisessa hoidossa on selvästi dementiapotilaita vähäisempi, ainoastaan muutamia yksittäisiä potilaita vuodessa. Psykiatriseen hoitoon on tällöin yleensä johtanut käytöshäiriöt, realiteetin tajun puutteellisuus, itseä tai muita vaarantavana käyttäytyminen. Vaikeahoitoisten aivovammapotilaidenkin jatkohoitopaikat ovat vammaispalveluiden kautta aikanaan järjestyneet. Em. pienten potilasryhmien osalta aiemmissa selvityksissä on todettu, ettei ole tarkoituksenmukaista eikä taloudellisesti järkevää ryhtyä perustamaan erillistä hoitoyksikköä potilaiden epäsäännöllisen ja jaksottaisen hoidon tarpeen perusteella. Aikuispsykiatrian ja geriatrian kesken muutamia vuosia sitten sovittu yhteistyö dementiapotilaiden hoidossa on toiminut kiitettävästi.

 

Koko Kainuun erikoissairaanhoidossa syksyllä 2011 alkava arviointi- ja suunnitteluprosessi pitää sisällään myös psykiatriset toiminnot ja toiminnalliset muutokset. Edellä mainittu tavoite vähentää sairaansijojen määrää 1/3:lla on suunniteltu toteutettavan järjestämällä psykiatrisen osastohoidon palvelut uudelleen ja tehostamalla edelleen avohoitoa. Osastotoiminnot on suunniteltu järjestettävän akuuttipsykiatriseksi osastoksi, vaikeahoitoisten osastoksi ja kahdeksi kuntoutusosastoksi. Kuntoutusosastopaikkojen vähentämiseen pyritään perustamalla ympärivuorokautinen kuntoutuskoti. Lisäksi suunnitellaan päihdekuntoutusyksikön perustamista. Suunnitteilla on myös perustaa vanhuspsykiatriaan perehtyvä psykogeriatrinen työryhmä avohoidon konsultaatioiden kehittämiseksi. Avohoidossa panostetaan liikkuviin työryhmiin, kotikuntoutuksen ja ryhmätoimintojen lisäämiseen, välimuotoisten palvelujen kuten kuntoutuskotien ja kuntoutuskurssien kehittämiseen. Erikoissairaanhoidon suunnitteluprosessin aikana edellä kuvattuihin toiminnallisiin muutoksiin on kytkettävä suunnitelma tarpeenmukaisten tilojen järjestämisestä uudis- tai korjausrakentamisen kautta. Nykyisin mielenterveys- ja päihdetyötä tehdään enimmäkseen muuhun käyttöön suunnitelluissa ja vain muokatuissa tiloissa osin epätarkoituksenmukaisesti sijoitettuna. Valtuustoaloitteessa esille otetut kysymykset tulevat ratkaistavaksi erikoissairaanhoidon suunnitteluprosessin yhteydessä.

 

Lisätietoja asiasta antavat terveysjohtaja Mauno Saari puh. 08 6156 2000, 044 797 0200 ja va. sosiaali- ja terveysjohtaja Maire Ahopelto, puh. 044 777 3033 tai sähköpostitse etunimi.sukunimi@kainuu.fi.

 

Va. sosiaali- ja terveysjohtajan ehdotus:

 

Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää antaa edellä olevan va. vastuualuepäällikkö, va. ylilääkäri Juha Luukisen laatiman selvityksen vastauksena maakuntavaltuutettu Merja Kyllösen tekemään ja kuuden valtuutetun allekirjoittamaan "Psykiatrian resurssitarve/lääkäritilanne ja osasto 12 käyttö potilaiden säilönä, kun laitospaikkoja ei ole, vaikka tarve on välitön" -valtuustoaloitteeseen.

 

Sosiaali- ja terveyslautakunta:

 

Hyväksyi päätösehdotuksen.

_________

 




Poistuminen | Toimielimet | Sosiaali- ja terveyslautakunta | Pöytäkirja 28.09.2011 | Avaa haku

©